Kun uusi puoliso muuttaa kotiin, joka henkii vahvasti edesmenneen elämänkumppanin kädenjälkeä, tarvitaan hienotunteisuutta ja kunnioitusta, mutta myös rohkeutta mennä eteenpäin.

Tarina perustuu todelliseen asiakascaseen. Asiakkaiden nimet on muutettu heidän yksityisyyden suojaamiseksi. 

Joululahjaksi yhteinen koti

Sari otti minuun yhteyttä joulun alla, kun aattoon oli vain muutama päivä aikaa. Hän halusi hankkia itselleen ja avopuolisolleen Sepolle yhteiseksi joululahjaksi sisustussuunnittelijan apua. Sari kertoi, että he ovat muuttaneet yhteen Sepon kotiin, omakotitaloon, jossa Seppo oli elänyt pitkään yhdessä edesmenneen vaimonsa kanssa.

Koko talo henki vahvasti Sepon edesmenneen vaimon sisustusmakua, olihan hän sen rakkaudella sisustanut. Sisustuksesta näki, että siihen oli panostettu. Ongelma oli kuitenkin siinä, että sisustus ei kuvastanut Sarin persoonallisuutta ollenkaan.

Sari kertoi, että heillä molemmilla on vahva tahto tehdä tästä kodista heidän näköisensä, mutta he eivät osanneet ratkaista tilannetta keskenään.

Kun tyylit törmäävät, ja tunteet ovat pinnassa

Sarin ja Sepon sisustusmaut ovat täysin ääripäistä. Seppo pitää koristeellisuudesta ja vahvoista kontrasteista, sekä lasista, metallista ja kromista, jossa on ripaus blingiä. Sarin tyyli taas on maanläheinen ja vintagehenkinen. Edes värimieltymykset eivät kohtaa: Sari suosii murrettuja sävyjä, kun taas Seppo pitää kirkkaammista väreistä.

Vaikka molemmat toivoivat muutosta, oli Sepolla tietyllä tavalla helpompaa. Koti oli hänelle tuttu sellaisenaan, eikä hänellä ollut samanlaista tarvetta tehdä muutoksia. Sarille taas oli tärkeää, että koti tuntuisi myös hänen kodiltaan, mutta hän ei halunnut olla epäkunnioittava, eikä ohittaa Sepon historiaa.

Olohuone ja ruokailutila ennen: kalustus oli hajanaista ja värimaailma ei yhdistänyt puolisoiden toiveita.

Suunnittelijan roolini keskellä historiaa ja nykyhetkeä

Koin tilanteen poikkeuksellisen herkkänä. Kaapeissa oli edelleen Sepon edesmenneen vaimon tavaroita, ja vaikka kumpikaan ei sanonut sitä suoraan, näin että se vaikutti molempiin, mutta erityisesti Sariin.

Suunnittelijana minulle oli tärkeää, etten olisi tungetteleva tai epäkunnioittava, samaan aikaan, kun vastuullani oli etsiä ratkaisu, joka loisi tilaa myös uudelle yhteiselämälle.

Alkuun huomasin kuitenkin ajautuneeni samaan ajatusloukkoon kuin asiakkaanikin: yritin ikään kuin kiertää ja väistellä aiemman elämän jälkiä.

Saan yleensä asiakkaistani hyvin vahvan tunteen, mutta kun yritin istuttaa sitä fiilistä, jonka Sarista ja Seposta sain olemassa olevaan, jokin ei vain tuntunut oikealta. Aikani asiaa mielessäni pyöriteltyäni ymmärsin, että tehtäväni ei ole sopeutua vanhaan, vaan auttaa asiakastani näkemään uusi mahdollisuus.

Tämän oivallettuani, lähestyin suunnittelua rohkeammin. Pidin kiinni siitä, että ratkaisujen pitää palvella sekä Saria, että Seppoa yhtä aikaa ja tuoda esiin heidän persoonallisuutensa, jäämättä jumiin historiaan.

Kun bling kohtaa vintagen

Suunnitelmassa yhdistin ennakkoluulottomasti kaksi hyvin eri maailmaa. Sarin puinen vintagekaappi ja keinutuoli löysivät paikkansa, samoin kuin Sarin sinapinkeltainen sohva, jota ehdotin uudelleenverhoiltavaksi yhteiseen värimaailmaan sopivaksi. Sohvan pariksi valitsin toisen muhkeamman, modernimman sohvan, joka puhuttelisi enemmän Seppoa.

Koska lattiaa ei ollut tarkoitus vaihtaa, rakensin värimaailman persikkaisen lattian ehdoilla. Pohjaksi valitsin lämpimän kermanvalkoisen, joka raikastaa tilaa. Suuremmilla pinnoilla käytin harmaaseen taittuvia ruskean sävyjä, jotka tuovat syvyyttä ja rauhaa. Pienissä yksityiskohdissa, tekstiileissä ja sommitelmissa kontrastia tuovat sinivihreä teal, limen vihreä, tiilen punainen ja Sepon viherkasvit.

Materiaalivalinnoissa yhdistin luonnonmateriaaleja, lasia ja metallia. Näin kokonaisuus sai syvyyttä ja kerroksellisuutta, ja kumpikin tyyli sai tilaa hengittää. En nähnyt tätä kompromissina, vaan suunnitteluna: tehtäväni ei ole luoda tasa-arvoista sekoitusta, vaan eheä ja toimiva kokonaisuus annetuilla reunaehdoilla.

Tila tasapainoon – huone huoneelta

Olohuone ja ruokailutila muodostavat sisustuksellisesti haastavan pitkänomaisen, avoimen kokonaisuuden. Jaoin tilan kahteen selkeään kalusteryhmään, luoden näin kaksi erillistä toimintoa saman tilan sisälle. Kun tilassa on myös tyhjää, on katseella mahdollisuus levätä, eikä aistit ylikuormitu täyteen ahdetusta huoneesta. Päätyseinille valitsin tummemmat sävyt, jättäen sivuseinät vaaleiksi. Näin pitkänomainen tila sai visuaalista tasapainoa.

Eteinen oli ennen vain läpikulkutila. Uudessa suunnitelmassa siitä tehtiin huonemainen tuomalla sinne Sarin vintagekaappi, hankkimalla sinne tilan mittasuhteisiin ja vintagekaapin pariksi sopiva sivupöytä ja ripustamalla pöydän ylle kuvakollaasi. Näin syntyi heti sisääntullessa lämmin ja harkittu tunnelma.

Keittiössä oli tilaan nähden liian suuri ruokapöytä, jonka tilalle ehdotin kompaktia saareketta, jossa olisi myös istumatilaa. Saareke parantaisi keittiön kiertokulkua, keventäisi tilaa ja toisi lisää paljon kaivattua työskentely- ja säilytystilaa.

Suunnitelmassa kaappien ovet vaihtuisivat nykyisistä koristeellisista kehysovista yksinkertaisempaan kehysoveen. Vetimissä on Sepon toivomaa blingiä, samoin, kuin mustassa graniittitasossa, jossa on kimaltelevia hippusia. Tumma puu, musta graniitti ja valkoiset kaapit luovat samaan aikaan Tuulin toivoman lämpimän maanläheisen tunnelman ja Sepon toivoman vahvan kontrastin.

Makuuhuone sai tumman ja syleilevän tunnelman, jossa Sepon musta sängynpääty säilyy ja sen taustalla oleva seinä tapetoidaan tummalla, pellavan struktuuria muistuttavalla tapetilla. Muut seinät maalataan muuta kotia astetta tummemmalla seinävärillä ja kokonaisuus viimeistellään tummilla pimentävillä lattaista kattoon ulottuvilla verhoilla. Sepon olemassa olevat Kartellin valaisimet saavat parikseen vintage-henkiset yöpöydät.

Koti, joka kertoo uuden tarinan

Tämä projekti ei ollut vain esteettinen haaste, vaan myös ihmisten välinen haaste. Kodin sisustamisessa ei koskaan ole kyse vain väreistä ja kalusteista, se on myös tarinoita, muistoja, ja joskus myös luopumista, jotta tilalle voi tuoda jotain uutta.

Tässä ei ollut kyse siitä, että suunnittelisin Sepon vanhan kodin uusilla verhoilla. Eikä myöskään Tuulin valtakaudesta uudessa ympäristössä. Vaan yhteisestä, tietoisesti rakennetusta kodista, jossa kummankaan ei tarvitse jäädä varjoon.

Ja juuri se on mielestäni suunnittelutyön ydin.